Kuilun reunalta kohti kompromisseja?

 ”Amerikkalaisten voi aina luottaa toimivan oikein – kunhan he ovat ensin kokeilleet kaikkia muita vaihtoehtoja.” Winston Churchillin suuhun pantu sitaatti ei todennäköisesti ole aivan aito, mutta ajankohtainen se on.

Uusi presidentti Joe Biden vannoo virkavalansa tilanteessa, jossa koko maa on mahdollisten väkivaltaisuuksien vuoksi hälytysvalmiudessa. Valtavan mittaluokan terveys- ja talouskriiseihin pitäisi löytää rakentavia ratkaisuja samaan aikaan, kun poliittinen kahtiajako on kehittynyt yhä laajenevaksi ja entistä rajumpia ilmenemismuotoja saavaksi kulttuurisodaksi. Onko kuilun reunalta enää reittiä keskinäisen kunnioituksen ja kompromissien tielle?

Joe Bidenia on pidetty pitkän poliittisen uransa aikana käytännöllisenä ja maltillisena keskitien kulkijana ja taitavana puoluerajat ylittävän yhteistyön tekijänä. Jos joku kykenee puhaltamaan maltillista kompromissihenkeä amerikkalaiseen politiikkaan, sen luulisi olevan juuri Biden.

Riittävän suuri ulkoinen uhka on usein saanut republikaanit ja demokraatit paiskaamaan kättä, ainakin hetkellisesti. Onko valtakunnan sisäinen tilanne tällä kertaa niin vaikea, että maan etu ja eheyttäminen ohittavat ideologisen jyrkkyyden ja houkutuksen presidentin agendaan kohdistuvaan neliraajajarrutukseen?  

Vaikka demokraateilla on enemmistö edustajainhuoneessa ja varapresidentin äänen turvin äärimmäisen niukasti myös senaatissa, suuret lakihankkeet vaativat käytännössä 60 senaattorin tuen. Katse kääntyykin nyt niihin republikaanien edustajainhuoneen ja senaatin jäseniin, jotka eivät ole ajatuksiltaan aitoja trumpilaisia, mutta ovat myötäilleet presidentin linjauksia oman poliittisen menestyksensä varmistamiseksi. Jos Biden on valmis etsimään yhteistä maaperää ja antamaan republikaaneille mahdollisuuden edistää joitakin heille tärkeitä tavoitteita, tarttuvatko nämä tarjoukseen?

Äänestäjien tuomio keskitielle hakeutuville saattaa olla joissain tapauksissa tyly, mutta sovinnon eleet ovat nyt välttämättömiä. Republikaanien 50 senaattorista 17 on yli 68-vuotiaita ja joukossa on paljon hyvin pitkään tehtävässään palvelleita. Löytyisikö tästä joukosta riittävästi sellaisia valtiomiehiä ja -naisia, jotka toteaisivat kuilun reunalta alas katsoessaan, että on olemassa suurempiakin asioita kuin oman poliittisen uran jatko?

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Demokraatin Satakunnan aluesivuilla 19.1.2021.