Lasten liikunnan tukemisella on korona-arjessa erityinen arvo

 Luistelukenttien jäädytyksestä ja siitä, kenelle se kuuluu, on käyty viime päivinä paljon keskustelua. Porissa on runsaasti hoidettavia kenttiä, ja niiden jakaminen erilaisiin hoitoluokkiin on varmasti ollut näillä resursseilla välttämätön ratkaisu. On kuitenkin hyvä, että priorisoinnin perusteita pohditaan julkisesti.  

Lasten ja nuorten arjen tasolta katsottuna harmistuminen koulujen yhteydessä olevien kenttien jäädytyksen viipymisestä on erittäin ymmärrettävä ja aiheellinen. Talviliikunnan traditio on meillä vahva, mutta talvet nyt ja luultavasti varsinkin tulevaisuudessa usein aivan liian lyhyitä. Siksi olen ilahtunut infrayksikön päällikön Markku Koppelomäen asettamasta selkeästä tavoitteesta saada koulukentät jatkossa aiempaa ripeämmin käyttökuntoon (SK 21.1.). Kun luonto suo potentiaalisia talviliikuntapäiviä, jokainen niistä haluttaisiin hyödyntää.

 

Nykyisessä perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelmassa ei enää nimetä uintia lukuun ottamatta lajeja, joita koululiikunnassa pitäisi ehdottomasti opetella, vaan lähtökohtana ovat erilaiset perustaidot. Luistelun ja hiihdon kaltaiset perinteiset talvilajit ovat kuitenkin edelleen erinomaisia välineitä näiden taitojen kehittämiseen.

 

Korona-ajan haasteet korostavat ratkaisevalla tavalla lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien edistämisen ja koululiikunnan merkitystä. Keväällä etäopetusjakson aikana lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus väheni UKK-instituutin tutkimuksen mukaan merkittävästi. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n koronakysely puolestaan osoitti, miten rajuja vaikutuksia poikkeusoloilla oli henkiselle hyvinvoinnille.

 

Vaikka koulut on nyt pystytty pitämään lähiopetuksessa, niiden arki on edelleen monin tavoin rajoittunutta. Opetushallituksen ohjeen mukaan lähikontakteja pitäisi liikunnassakin välttää ja pitää oppitunnit mahdollisimman pitkälti ulkona myös talvikaudella.

 

Paljon sellaisia aktiviteetteja, jotka tavallisesti innostavat ja motivoivat lukuisia oppilaita, esimerkiksi erilaiset koulujen väliset urheilukilpailut ja tapahtumapäivät, on valitettavasti jouduttu jättämään väliin. Kuten niin usein käy, vasta niiden puuttuminen on kirkastanut niiden todellisen merkityksen.

 

Kaikkien tahojen, niin kaupungin kuin talkoolaistenkin, ideat ja toimet lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi ovat juuri nyt arvaamattoman suuressa arvossa. 

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksen Demokraatin Satakunnan aluesivuilla 22.1.2021 sekä Satakunnan Kansassa 24.1.2021.

Kuilun reunalta kohti kompromisseja?

 ”Amerikkalaisten voi aina luottaa toimivan oikein – kunhan he ovat ensin kokeilleet kaikkia muita vaihtoehtoja.” Winston Churchillin suuhun pantu sitaatti ei todennäköisesti ole aivan aito, mutta ajankohtainen se on.

Uusi presidentti Joe Biden vannoo virkavalansa tilanteessa, jossa koko maa on mahdollisten väkivaltaisuuksien vuoksi hälytysvalmiudessa. Valtavan mittaluokan terveys- ja talouskriiseihin pitäisi löytää rakentavia ratkaisuja samaan aikaan, kun poliittinen kahtiajako on kehittynyt yhä laajenevaksi ja entistä rajumpia ilmenemismuotoja saavaksi kulttuurisodaksi. Onko kuilun reunalta enää reittiä keskinäisen kunnioituksen ja kompromissien tielle?

Joe Bidenia on pidetty pitkän poliittisen uransa aikana käytännöllisenä ja maltillisena keskitien kulkijana ja taitavana puoluerajat ylittävän yhteistyön tekijänä. Jos joku kykenee puhaltamaan maltillista kompromissihenkeä amerikkalaiseen politiikkaan, sen luulisi olevan juuri Biden.

Riittävän suuri ulkoinen uhka on usein saanut republikaanit ja demokraatit paiskaamaan kättä, ainakin hetkellisesti. Onko valtakunnan sisäinen tilanne tällä kertaa niin vaikea, että maan etu ja eheyttäminen ohittavat ideologisen jyrkkyyden ja houkutuksen presidentin agendaan kohdistuvaan neliraajajarrutukseen?  

Vaikka demokraateilla on enemmistö edustajainhuoneessa ja varapresidentin äänen turvin äärimmäisen niukasti myös senaatissa, suuret lakihankkeet vaativat käytännössä 60 senaattorin tuen. Katse kääntyykin nyt niihin republikaanien edustajainhuoneen ja senaatin jäseniin, jotka eivät ole ajatuksiltaan aitoja trumpilaisia, mutta ovat myötäilleet presidentin linjauksia oman poliittisen menestyksensä varmistamiseksi. Jos Biden on valmis etsimään yhteistä maaperää ja antamaan republikaaneille mahdollisuuden edistää joitakin heille tärkeitä tavoitteita, tarttuvatko nämä tarjoukseen?

Äänestäjien tuomio keskitielle hakeutuville saattaa olla joissain tapauksissa tyly, mutta sovinnon eleet ovat nyt välttämättömiä. Republikaanien 50 senaattorista 17 on yli 68-vuotiaita ja joukossa on paljon hyvin pitkään tehtävässään palvelleita. Löytyisikö tästä joukosta riittävästi sellaisia valtiomiehiä ja -naisia, jotka toteaisivat kuilun reunalta alas katsoessaan, että on olemassa suurempiakin asioita kuin oman poliittisen uran jatko?

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Demokraatin Satakunnan aluesivuilla 19.1.2021.