Terveistä toimitiloista ei voi tinkiä

Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi tammikuun alussa Harjavallalle huomautuksen, koska kaupunki ei ollut reagoinut riittävällä tavalla Keskustan alakoulun sisäilmaongelmiin. Henkilökunta ja oppilaat olivat oirehtineet jo vuosia, mutta asiaan tartuttiin kovin hitaasti ja riittämättömin keinoin. Oppilaiden ja henkilökunnan terveys vaarantui.

Aluehallintoviraston asiakirja on syytä lukea hiirenkorville kautta maan, sillä kertomukset julkisten rakennusten pitkään jatkuneista sisäilmaongelmista ovat kovin tavallisia, aivan liian tavallisia, moneen kertaan eri puolilla Suomea koettuja. Varsinkin koulurakennusten tila on surullinen: Yleisradion viimevuotisen kyselyn mukaan noin neljänneksessä kouluista on tai on ollut kosteus- tai homeongelmia ja noin puolessa jonkinlaisia sisäilmaongelmia. Huono sisäilma heikentää tutkitusti oppimistuloksia ja lisää poissaoloja. Vielä traagisempaa on kuitenkin se, että osa kosteus- ja homevaurioisissa rakennuksissa työskentelevistä ja opiskelevista sairastuu vakavasti ja pitkäaikaisesti.

Kunnallisten rakennusten korjausvelka eli tekemättömien korjausten ja huoltotoimenpiteiden arvo on kaiken kaikkiaan massiivinen, ympäristöministeriön arvion mukaan yli viisi miljardia euroa. Korjausvelka kasvaa, koska ennakoivaan kunnossapitoon ja varhaiseen ongelmiin puuttumiseen ei ole panostettu riittävästi. Kiinteistöjen suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä ylläpidolla olisi vältetty ja voidaan tulevaisuudessa välttää monet kalliit remontit ja peruuttamattomat terveyshaitat.

Kaikissa kunnissa olisi viimeistään nyt syytä tehdä rehellinen ja avoin kartoitus kiinteistöjen kunnosta. Mitkä rakennukset poistetaan käytöstä? Mitkä voidaan korjata ja mihin hintaan? Sote-uudistus vie kuntien tuloista yli puolet, mutta jättää velat kunnille. Suurten investointien tekeminen hankaloituu. Siksi remonttien vauhdittamiseksi tarvittaisiin ainakin osittain myös valtion leveämpiä hartioita ja ohjaavaa kättä, kansallista korjausohjelmaa.

Kituliaan talouskasvun ja korkean työttömyyden aikana on äärimmäisen järkevää elvyttää taloutta aikaistamalla välttämättömiä korjausinvestointeja. Hyvinvoivat ihmiset hyväkuntoisissa rakennuksissa kiittävät ja tuottavat runsain mitoin myös taloudellista hyvää. Nyt on vain lakattava lykkäämästä sitä, minkä kuitenkin löydämme edestämme.

Ehdotukset valtakunnallisista korjausrakentamisohjelmista on tähän saakka torjuttu, mutta mitään järkevää ei ole tarjottu tilalle. Miten korjausvelasta siis päästään eroon? Lakaistaan ongelmat maton alle ja toivotaan parasta -menetelmä on jo ainakin punnittu ja köykäiseksi havaittu. Se ei saa kelvata ratkaisuksi missään eikä kenellekään.

Varhainen tuki on viisaan valtion valinta

Päätoimittaja Tomi Lähdeniemen laadukkaassa pääkirjoituksessa (SK 8.1.) pohdittiin oppivelvollisuusiän nostamista ja sen syrjäytymistä ehkäisevää vaikutusta. Uudistukselle on ilman muuta tarve ja hyvät perusteet.

Oppivelvollisuusiän nostamisen ohella on syytä kääntää katseet entistä tiiviimmin myös varhaiskasvatuksen mahdollisuuksiin koulutuksen tasa-arvon edistäjänä ja syrjäytymisen ehkäisijänä. Lukuisat huippututkijathan korostavat nimenomaan varhaislapsuuden merkitystä myöhemmän elämässä pärjäämisen avaintekijänä. Täten pitäisi olla selvää, että mahdollisimman aikaisin annettuun tukeen kannattaa panostaa. Kuten taloustieteilijä Sixten Korkman taannoin hyvin totesi, investoinnit pienten lasten sosiaalisten taitojen ja oppimisen edistämiseen ovat yhteiskunnan kannattavimpia sijoituksia.

Sanotaan, että kun kädessä on vasara, kaikki asiat alkavat näyttää nauloilta. Jos kädessä on sakset, kaikki asiat ilmeisesti näyttävät hyviltä leikkauskohteilta. Suomessa on muiden mittavien koulutusleikkausten ohella rajattu subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatettu päiväkotien ryhmäkokoja. Lapsilta leikkaamalla saadaan lyhytaikaista säästöä, joka maksetaan myöhemmin katkerasti ja korkojen kera takaisin.

Tiedämme, että ihmiset saavat lapsuudessaan kovin erilaiset kortit käteen. Esimerkiksi seitsemänvuotiaiden sanavarastossa voi olla jo tuhansien sanojen eroja. Se vaikuttaa keskeisellä tavalla lukutaidon oppimiseen ja ihmisen kykyyn ilmaista itseään. Erot selittyvät usein vanhempien koulutustaustalla ja sosiaalisella asemalla.

Köyhien lapsiperheiden määrän lisääntyessä ja köyhyyden entistä voimakkaammin periytyessä lasten osallistumisastetta varhaiskasvatukseen pitää nostaa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen pedagogiset sisällöt ovat kullanarvoisia erityisesti niille lapsille, joiden tausta on muita heikompi. Yhtä tärkeitä ovat toki myös vertaisuuden kokemukset toisenlaisista taustoista ponnistavien kanssa ja oppi ryhmässä toimimisesta. Siksi Suomessa pitäisi pikimmiten saada aikaan päätös osa-aikaisesta maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Se tekisi varhaiskasvatuksen entistä houkuttelevammaksi myös niille perheille, joiden lapset voisivat siitä kaikkein eniten hyötyä.

Tässä ajassa kaivattaisiin nyt kykyä katsoa kauemmas tulevaisuuteen, nähdä yli yhden budjettivuoden ja yli hallituskausienkin. Panostukset varhaiseen tukeen eivät tuo pikavoittoja, mutta ne tuovat pitkällä aikajänteellä valtavasti inhimillistä ja taloudellista hyvää. OECD:n arvion mukaan yksi korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuottaa yhteiskunnalle seitsemän euroa takaisin. Myönteiset tulokset nähdään vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluttua, mutta ne ovat totisesti odottamisen arvoisia. Sopii siis kysyä kuin Kekkonen aikoinaan: onko maallamme malttia vaurastua?

Tasa-arvoinen koulutus tarvitsee puolustajia

Vaikka olen opiskellut poliittista historiaa ja seurannut yhteiskunnallisia asioita aina aktiivisesti, en ole halunnut hakeutua mukaan poliittiseen toimintaan. On paljon rattoisampaa olla kriittinen tarkkailija kuin kritiikin kohde.

Viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin saanut minut muuttamaan mieleni ja ryhtymään SDP:n kuntavaaliehdokkaaksi. Erityisesti minua huolestuttaa köyhyyden, osattomuuden ja heikon koulutustason aiempaa voimakkaampi periytyminen.

Suomen suurimpia hienouksia on ollut se, että tasa-arvoinen koulutus on tarjonnut vaatimattomastakin taustasta tuleville ihmisille aidon mahdollisuuden nousta uusiin korkeuksiin. Kahden vähävaraisen kuuron pojasta on tullut kansanedustaja, talonmiehen tytär on väitellyt tohtoriksi. Sen on oltava mahdollista myös tulevaisuudessa.

Eriarvoistumisen vastaiset toimet ovat tehokkaimmillaan, kun niitä tehdään ihmisen elämän varhaisvaiheessa. On aloitettava päiväkodeista ja kouluista, sillä kunnon koulutus on edelleen paras lääke työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Se on erinomainen pitkäjänteinen sijoituskohde ja erittäin huono leikkauskohde. Suomalainen työvoima ei koskaan voi olla maailman halvinta, mutta se voi olla maailman osaavinta.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee hyväkuntoisen koulu- tai päiväkotirakennuksen.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kohtuullisen kokoisen ryhmän ja riittävän oppimisen tuen.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee REILUN mahdollisuuden saavuttaa täyden potentiaalinsa.

Koulutuksesta tulee sote-uudistuksen jälkeen kuntien suurin toimiala. Se tarvitsee lisää puolestapuhujia: meitä tavallisia maltillisia ja asioihin perehtyviä ihmisiä – sinua ja minua. Siksi lähden ehdolle. Siksi en voi olla lähtemättä.