Julkinen keskustelu Satakunnan hyvinvointialueesta on keskittynyt viime aikoina vahvasti palveluverkkoon esitettyihin muutoksiin, erityisesti fyysisten toimipisteiden sijaintiin. Kun valokeila on yhtäällä, se on poissa toisaalta. Toivoisin puhuttavan enemmän myös tulevaisuuden todellisista palvelutarpeista, palveluiden sisällöstä ja niiden kehittämisestä. Erityisesti nyt on kiinnitettävä huomiota lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tulevaisuuteen, sillä valtakunnallisestikin monet merkit viittaavat eriytymiskehityksen lisääntymiseen ja vaikeuksien kasautumiseen.
Esimerkiksi tänä syksynä julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen
ääni -kysely piirtää Suomesta, pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, karun
kuvan: pienituloisissa perheissä 14 % lapsista kokee, että perheellä ei ole
riittävästi ruokaa, 30 % on joutunut lopettamaan harrastuksen, yli puolet kokee
mielenterveytensä huonoksi ja elämän epävakaaksi.
Olemme sitoutuneet kansalliseen tavoitteeseen vähentää
köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000:lla vuoteen
2030 mennessä. Kuin vastaiskuna tälle pyrkimykselle hallitusohjelma vaikeuttaa
pienituloisten perheiden tilannetta monin eri keinoin: työttömyysturvaa ja
asumistukea heikentämällä ja indeksejä jäädyttämällä. Yhä useampi tulee
sysätyksi toimeentulotuelle, mikä puolestaan tutkitusti kasvattaa
terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia.
SDP:n vaihtoehtobudjetti osoittaa, että edellä kuvatut
leikkaukset eivät ole välttämättömyyksiä, vaan valintoja. SDP:n valinnoilla
olisi mahdollista jättää sosiaaliturvan heikentäminen ja nuorten
tulevaisuudesta leikkaaminen tekemättä, vahvistaa sosiaali- ja
terveyspalveluita ja silti velkaantua yli miljoona euroa päivässä vähemmän kuin
hallituksen esityksessä.
Tosiasia kuitenkin on, että joudumme tällä hetkellä
sopeutumaan kaikilla hyvinvointialueilla äärimmäisen tiukkaan rahoitukseen.
Kunnissa päättäjät ovat sekä meno- että tulopäättäjiä, mutta
hyvinvointialueella tuloihin ei voi vaikuttaa juuri lainkaan. Tarvitaan siis
erityisen viisasta resurssien käyttöä ja kehittävää otetta.
Lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi on näkynyt
Satakunnassakin niin lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun avohuollon tukea
saavien kuin huostaanottojenkin lisääntymisenä. Tavoitteena onkin nyt kehittää
koko hyvinvointialueella perhekeskustoimintamallia, jotta apua pystyttäisiin
antamaan entistä helpommin ja vaikuttavammin ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Perhekeskukset
tekevät myös aktiivista yhteistyötä esimerkiksi kuntien sivistyspalvelujen,
järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Lisäksi tiimityöskentelyyn nojautuva,
hyväksi havaittu systeeminen työote halutaan laajentaa ja juurruttaa kaikille lastensuojelun
osa-alueille.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden arvokasta kehittämistyötä
on syytä pitää esillä ja tukea kaikin tavoin, sillä epäonnistumiseen meillä ei
ole varaa inhimillisesti eikä taloudellisesti. Väestöltään vähenevän Satakunnan
tulevaisuus kasvaa perheissä.
Kirjoitus on julkaistu 13.12. Satakunnan hyvinvointialueen SDP:n aluevaltuustoryhmän julkaisussa, joka jaetaan koteihin Satakunnan Viikon mukana.
