Maailman opettajien päivän puhe

 Arvoisat winnovalaiset OAJ:n jäsenet, hyvää maailman opettajien päivän iltaa.

Suomalaiset pitävät opettajia yhtenä tärkeimmistä ammattiryhmistä Suomen tulevaisuuden kannalta. Lähes kaikki Taloustutkimuksen viimevuotiseen kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että opettajien työ on arvokasta koko yhteiskunnalle (97 %), vastuullista (96 %) ja vaativaa (91 %).

Kuitenkin aivan hiljattain julkaistussa Opettajan ääni -kyselyssä vain joka kymmenes opettaja on täysin sitä mieltä, että hänen ammattitaitoaan ja työtään arvostetaan yhteiskunnassa. Mikä selittää tämän ristiriidan? Ehkä me satakuntalaiset emme ainakaan ole luontojamme sellaisia, että kovin helposti kehumme tai kiitämme ääneen, vaikka aihetta on. Yksi tuttavani juuri totesi, että jos ottaa kaikista hänen saamistaan kehuista kettuilun ja ironian osuuden pois, jäljelle jää pelkkä syvä hiljaisuus.

Vähän laajemmin ajatellen: ehkä se ristiriita syntyy paljolti siitä, että yhteiskunnan odotukset koulutukselta ja panostukset koulutukseen eivät vastaa toisiaan. Haluamme, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansakunta, mutta kun on talouspäätösten aika, emme ole valmiit sijoittamaan koulutukseen läheskään yhtä paljon kuin muut Pohjoismaat.

Te ammatillisen koulutuksen kentällä toimivat olette varmasti joutuneet kokemaan tämän odotusten ja panostusten välisen ristiriidan ja leikkauspolitiikan viimeisen vuosikymmenen aikana kaikkein raskaimmin. Opettajia auttaa työssään jaksamaan ja pysymään tutkitusti muun muassa työn yhteisöllisyys, kollegiaalinen tuki sekä työtehtävien kiinnostavuus ja monipuolisuus, mutta silti yhä useampi on huolissaan palautumisestaan ja alati kasvavista vaatimuksista.

Sain juuri hiljattain havainnollistavan selvityksen siitä, mitä kaikkea informaatiota esimerkiksi henkilökohtaiseen osaamisen kehittämisen suunnitelmaan on täytettävä, dokumenttiin, jonka pitäisi olla käytännön apuväline opiskelijalle ja opettajalle. Ei ole ihme, jos moni uupuu, ei ehkä niinkään sorvinsa, vaan näyttöpäätteensä ääreen.

On siis vähintäänkin ymmärrettävää, että moni ei jaksa työpäivän jälkeen enää edes ajatella yhtään mitään töihin liittyvää. Ja silti niin moni teistä on ottanut asiakseen, harrastuksekseen, laadukkaan koulutuksen ja opettajien reilujen työsuhteen ehtojen ja työhyvinvoinnin edistämisen.

Hetkenä, jolloin opettajienkin palkat halutaan sitoa lakisääteiseen vientimalliin, henkilökohtaista irtisanomiskynnystä madaltaa, ensimmäinen sairauspäivä tehdä palkattomaksi, työttömyysturvan työssäoloehtoa pidentää ja sallia alle vuoden määräaikaiset sopimukset ilman perustetta, ei tarvitse kysyä, onko ammattiyhdistysliikkeelle ja sille annetulle panokselle tarvetta. Aina on tarvetta, mutta erityisesti nyt.

On helppoa ja ymmärrettävääkin, että odottaa jonkun viisaan tulevan, sanovan oikeat sanat ja korjaavan sen, mitä on korjattava. Kuitenkin on niin, että meidän, jokaisen omassa roolissamme, on itse oltava niitä, joita olemme odottaneet.

Ja jos tuntuu siltä, että muu yhteiskunta ei arvosta, antakaamme sitäkin voimakkaammin arvoa ja kiitosta toisillemme opettajina ja ammattiyhdistystoimijoina.

Juuri sitä me olemme täällä tänään tekemässä, sillä seuraavaksi jaamme ansioituneille ammattiyhdistystoimijoille ansiomerkkejä.

Puhe on pidetty Länsirannikon Koulutus Oy:n opettajien paikallisyhdistyksen maailman opettajien päivän tilaisuudessa 5.10.2023.

Säilyykö opettajan työn vetovoima?

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi olennainen vahvuus on ollut se, että opettajan ammatti on ollut erittäin tavoiteltu ja arvostettu. Se on ollut vetovoimainen ikäluokkansa lahjakkaimmillekin. Tämä on kansainvälisesti tarkasteltuna harvinainen asia, jota sopii näin maailman opettajien päivänä hehkuttaa. Opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat yhä korkeita, mutta erityisesti työuran ensimmäisinä viitenä vuotena herkkyys vaihtaa alaa on korkea.

Kansainvälisen ECTPA-tutkimushankkeen mukaan 47 prosenttia uransa alkuvaiheessa olevista suomalaisista opettajista kertoo harkinneensa alanvaihtoa. Lopulta alanvaihtoon uransa alkutaipaleella päätyy tutkijoiden arvion mukaan alle 20 prosenttia opettajista, mutta sekin on suuri määrä tilanteessa, jossa opettajista on pulaa.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ kartoitti keväällä 2023 opettajaksi opiskelevien ja noin viisi vuotta opettajana työskennelleiden odotuksia ja kokemuksia opettajana toimimisesta. Kyselyn perusteella tärkeimpiä syitä alalle hakeutumiseen ovat kiinnostus toimia vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa sekä mahdollisuudet vaikuttaa opiskelijoiden kehitykseen ja hyödyntää omia vahvuuksiaan työssä.

Alalla pysymistä edistävät työn yhteisöllisyys, kollegiaalinen tuki sekä työtehtävien kiinnostavuus ja monipuolisuus. Kyselyssä nousivat vahvasti esiin myös opetuksen riittävän resurssoinnin ja turvallisten ja laadukkaiden oppimisympäristöjen merkitys. Vastaajat olivat kuitenkin laajasti huolestuneita siitä, palautuvatko he työstä päivittäin, ja he olettavat haasteellisten vuorovaikutustilanteiden ja työn vaativuuden lisääntyvän tulevina vuosina.

Uuden hallituksen ohjelmassa on koulutuspoliittisia kirjauksia, jotka oikein toteutettuina voivat tarjota opettajille entistä paremmin aikaa ja mahdollisuuksia oppilaiden kohtaamiseen ja auttamiseen. Tärkein näistä on oppimisen tuen uudistaminen ja tuen ketjun yhtenäistäminen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Tähän on osoitettu myös pysyvää rahoitusta.

Opetuksen järjestäjien taloudellinen tilanne nostaa kuitenkin tummia pilviä taivaalle, eikä tilannetta helpota se, että kuntien valtionosuuksien indeksijäädytykset uhkaavat käytännössä viedä vasemmalla kädellä pois ison osan siitä, mitä lisäpanostuksina oikealla kädellä annetaan. Samalla työttömyysturvaan kaavaillut muutokset osuvat erityisen lujaa juuri uusiin opettajiin.  

Opettajat työskentelevät usein uransa alussa määräaikaisissa palvelussuhteissa. Läheskään kaikille heistä ei makseta koko lukuvuoden työstä koko vuoden palkkaa, vaan he jäävät suvivirren soitua työttömiksi. Jos työttömyysturvan työssäoloehto pidentyy puolesta vuodesta vuoteen, moni määräaikainen opettaja putoaa ensimmäisen lukuvuotensa päätteeksi työmarkkinatuen varaan.   

Hallitusohjelman tavoitteena on oppimistulosten ja koulutustason nostaminen. Se tuskin voi toteutua, ellemme yhdessä huolehdi myös siitä, että nuoret tulevaisuudessakin haluavat ryhtyä opettajiksi ja pysyä opettajina, työssä, joka parhaimmillaan on maailman palkitsevinta.  

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Satakunnan Kansassa 5.10.2023.