Äänestysprosentit laskevat, puolueisiin ei haluta liittyä, ehdokkaaksi ei uskalleta, keskustelu kuplautuu, vihapuhe lisääntyy. Edustuksellisen demokratian sairauskertomus alkaa olla kaikille piinallisen tuttu. Ongelma on niin mittava, että jokseenkin jokainen analyysi aiheesta on varmasti tarpeellinen. Aina keriytyy esiin lisää selityksiä ja havainnollisia esimerkkejä.
Kenties
keskustelu on silti liiaksikin keskittynyt ongelmien kuvaukseen niiden
ratkaisemisen sijaan. Monimutkaisiin haasteisiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja,
mutta niin meillä kuin maailmallakin on kehitelty ja kokeiltu viime vuosina
vilkkaasti erilaisia demokratiainnovaatioita.
Yksi vähitellen
tulta alleen ottaneista uudistuksista on osallistuva budjetointi, jossa
tavalliset ihmiset pääsevät päättämään suoraan kunnan tai valtion varojen
käytöstä. Toimintamalli on levinnyt maailmalle Brasiliasta, missä sillä on tutkitusti
ollut merkittävä vaikutus siihen, että yhteisiä varoja on suunnattu enemmän
terveydenhuoltoon, lapsikuolleisuus on laskenut ja kansalaisyhteiskunta voimistunut.
Suomessa
osallistuvaa budjetointia on harjoitettu vasta lyhyen aikaa ja useimmissa
kunnissa melko vaatimattomilla summilla. Tähänastiset kotimaiset kokemukset
eivät ehkä ole suorastaan mullistavia, mutta parhaimmillaan osallistuva
budjetointi voi olla monikärkiohjus, jolla lisätään kansalaisten kiinnostusta
ja osallistumista päätöksentekoon, kohennetaan ihmisten välistä luottamusta
sekä parannetaan talouden ja hallinnon läpinäkyvyyttä.
Toinen
kiinnostava maailmalta rantautunut keksintö on puntaroiva kansalaispaneeli,
jossa pienryhmien keskusteluja ohjaavat tasa-arvoa ja tasapuolisuutta edistävät
säännöt. Keskusteluissa on keskeistä toisten kuuntelu ja kunnioittaminen, omien
näkemysten perustelu ja valmius mielipiteiden muuttamiseen.
Turussa järjestettiin
viime vuonna puntaroiva kansalaispaneeli yleiskaavan uudistamisesta. Valtio-opin
professorien Kimmo Grönlundin ja Kaisa Herneen mukaan (Turun Sanomat 17.1.2021)
satunnaisotannalla valikoitujen osallistujien tietämys liikennepolitiikasta vahvistui
merkittävästi ja heidän mielipiteensä muuttuivat siten, että he alkoivat suosia
kestäviä liikennemuotoja. Osallistujat olivat erittäin tyytyväisiä paneeliin ja
halukkaita osallistumaan tulevaisuudessakin samantyyppisiin tilaisuuksiin.
Ehkä poliittinen
osallistuminen ja asiallinen keskustelu eivät ole kuihtumassa. Ne vain etsivät
uusia uomia.
Kirjoitus on julkaistu alun perin kolumnina Satakunnan Viikossa 7.4.2021.
