Satakuntalainen syysvaltuusto

Satakunnalle tärkeät asiat ja satakuntalaisuus nousivat vahvasti esiin niin tiukoissa asiakeskusteluissa kuin kevyemmällä viihdepuolellakin, kun OAJ:n valtuusto kokoontui Akavatalon Valopihalle kolmepäiväiseen syyskokoukseen 16.11. – 18.11.2022.

Uhka Rauman OKL:n luokanopettajakoulutuksen siirrosta ja käsityökasvatuksen lakkauttamisesta on pelästyttänyt ja puhuttanut vahvasti sekä omassa maakunnassamme että OAJ:n toimijoiden keskuudessa. Jo ennen valtuuston kokousta OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto ja SOOL:in puheenjohtaja Hanna Rahkonen julkaisivat tiedotteen, jossa tuomittiin Turun yliopiston suunnitelmat jyrkästi. Kokouksessa Rauman OKL:n koulutusohjelmien jatkumisen puolesta ottivat kantaa muun muassa valtiovallan tervehdyksen tuonut valtiovarainministeri Annika Saarikko sekä Kainuun alueyhdistyspuheenvuoron pitänyt Marika Pylkkänen, joka muisteli Kajaanin toimipisteen lakkauttamisen aiheuttamaa iskua ja kertoi, miten sijaisopettajaa etsitään nykyään pahimmillaan Facebookin Roskalava-Kainuu -ryhmästä.

Myös oma alueyhdistyspuheenvuoromme, jonka esitti ansiokkaasti Rauman paikallisyhdistyksen puheenjohtajanakin toimiva Minna Salminen, käsitteli luonnollisesti tätä teemaa. Toimme esiin muun muassa sen, kuinka alhainen koulutustaso maakunnassamme on verrattuna muihin maakuntiin ja tulevaisuuden tavoitteisiin, sekä huolen kelpoisten opettajien saatavuudesta. Todennettua on, että Turun yksikössä opiskelleet luokanopettajat sijoittuvat pitkälti Varsinais-Suomeen, kun taas Raumalta valmistuneet antavat osaamisensa käyttöön pääosin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan ulkopuolisilla alueilla, epäilemättä erityisesti Satakunnassa. Omissakin työkavereissani on vain kourallinen muualta kuin Rauman OKL:stä valmistuneita. Käsityökasvatuksen merkitys puolestaan on tunnistettu ja tunnustettu ympäröivässä yhteiskunnassa niin vahvasti, että Teollisuusliittokin astui esiin puolustamaan Rauman koulutusohjelmaa.

Valtuuston asialistalla oli tällä kertaa muun muassa järjestön vuosien 2023-24 toimintasuunnitelman sekä ensi vuoden talousarvion hyväksyminen. Valtuusto sai myös selvityksen viime kaudella pitkästi työstetystä ammattijärjestötoiminnan uudistamisprojektista ja opiskelijaedustuksen mahdollisuuksista OAJ:n hallinnossa. Valtuusto päätti nyt, että opiskelijoiden äänivaltaista edustusta OAJ:n valtuustossa ja hallituksessa tullaan käsittelemään uudelleen kevätvaltuustossa 2023.

Mielenkiintoisin ja monipuolisin asiakohta valtuuston esityslistalla on perinteisesti ajankohtaiset edunvalvonta- ja järjestöasiat, jossa valtuutetuilla on mahdollisuus nostaa esiin tärkeäksi kokemiaan opetusalan asioita. Aiheiden skaala on hyvin laaja; vain taivas ja kolmeen minuuttiin asti tikittävä kello ovat rajana. Tässä asiakohdassa tehdään myös usein paljon ponsiesityksiä, jotka ovat toivomusehdotuksia hallitukselle. Ponsia käsitellään kokouksen aikana valiokunnissa ja hallituksessa, ja lopulta ne tuodaan uudestaan isoon saliin. Tällä kertaa kokouksen toisen päivän yleiskeskusteluissa pidettiin yli 70 puheenvuoroa ja tehtiin yli 30 ponsiesitystä.

Satakuntalaisista valtuutetuista Jaana Antila vaati ponnessaan OAJ:ltä vahvaa vaikuttamista toisen asteen ammatillisen koulutuksen lainsäädännön täsmentämiseen erityisen tuen, vaativan erityisen tuen, osa-aikaisen erityisopetuksen, tukiopetuksen ja opettajien kelpoisuuden osalta. Kimmo Liljeroos nosti puheenvuorossaan esiin Koski-tietokannan aiheuttamat lisätyöt ja sen, ettei niitä korvata tuntiopettajille. Minna Salminen puolestaan käsitteli puheessaan varhaiskasvatuksen erityisopettajan työtehtäviä sekä lapsen saamaa tukea varhaiskasvatuksessa ja erityisopetuksessa.

Torstain valtuustoillallisella Satakunnan valtuutettujen kuuden hengen teatteriryhmä valisti valtuustokollegoitaan 20 minuutin spektaakkelilla siitä, millaisia tietoja ja taitoja ensi kesän Suomi-Areenasta selviytymiseen vaaditaan ja millainen oikein onkaan turvavälien ja letkeän vieraanvaraisuuden luvattu maakunta, Satakunta.

Nyt keskeiset valtakunnalliset OAJ-vaikuttajat tietävät muun muassa, miten heidän kuuluu reagoida, jos heitä tervehditään lausahduksella eläks sääki viäl? tai heidän suoritustaan kehutaan sanomalla, että se ei ollu paskempi. Lisäksi he ymmärtävät, miten toimimalla voi voittaa paikallisten luottamuksen, kun ovessa lukee vedä. Kyllä, se kuuluu työntää auki. Myös Porisuhdeneuvoja tuli viimeistään nyt kaikille tutuksi. Mikäli yksikään Satakunnan ulkopuolinen OAJ-läinen ei ensi kesänä ilmesty Suomi-Areenaan, jäljet saattavat johtaa syysvaltuustoon. Alkää sit olko siit moineskaa.

Teksti on julkaistu blogikirjoituksena OAJ Satakunnan kotisivuilla 22.11.2022.

Ovatko 50-vuotiaan peruskoulun parhaat päivät jo takanapäin?

Peruskoulu-uudistuksesta on tullut tänä syksynä kuluneeksi 50 vuotta. Sen historia on menestystarina. Tasa-arvoinen ja laadukas oppiminen veivät Suomen maailmanmaineeseen koulutuksen ihmemaana.

Valitettavasti on vaikuttanut jo pitkään siltä, että viisikymppisen perusopetuksen ja kenties koko koulutusketjumme parhaat päivät ovat takanapäin. Oppimistulokset ovat heikentyneet ja myös eriytyneet aiempaa selkeämmin. Oppilaiden taustalla on entistä suurempi vaikutus opinnoissa pärjäämiseen. 

Ikäluokkien pienentyessä ja osaamisvaatimusten kasvaessa asetamme kuitenkin koulutukselle valtavia odotuksia. On arvioitu, että tulevaisuudessa jopa 80 % Suomeen syntyvistä uusista työpaikoista on sellaisia, joissa tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista. 

Viime viikkoina on käyty laajaa julkista keskustelua erityisesti inkluusion toteuttamisen ja oppimisen tuen ongelmista. OAJ:n vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan vain kolme prosenttia opettajista ja rehtoreista koki, että kouluissa on riittävät resurssit oppimisen tuen toteuttamiseen. 

Pitkään jatkuneen leikkauslinjan jälkeen koulutuksen rahoitukseen on toki tehty tällä eduskuntavaalikaudella korjausliikkeitä, laajennettu oppivelvollisuutta ja luotu esimerkiksi Oikeus oppia -kehittämisohjelma, mutta konkreettiset lakimuutokset oppimisen tukeen ja pysyvän rahoituksen nostaminen aidosti kilpailukykyiselle tasolle ovat jääneet odottamaan tulevia aikoja.

Kun vertaillaan koulutuksen rahoitusta kansainvälisesti, havaitaan, että Suomi on vain hieman OECD-maiden keskiarvon yläpuolella ja selkeästi jäljessä muita Pohjoismaita, jotka edelleen parantavat asetelmiaan. Esimerkiksi Tanskassa tehtiin päätös noin 360 miljoonan euron lisäyksestä perusopetuksen rahoitukseen vuonna 2021. Onko realistista ajatella, että voisimme loputtomiin tavoitella osaamisen terävintä kärkeä verrokkimaitamme pienemmillä panostuksilla?  

Yksi yllättävä piirre suomalaisessa koulukeskustelussa on se, miten harvoin ja vähän puhumme opetuksen määrästä. Perusopetuksen oppilaiden saama opetustuntimäärä on meillä maailman pienimpiä. Kukaan ei halua hakea mallia sellaisista kulttuureista, joissa opiskellaan raskaiden paineiden alla ylipitkiä päiviä, mutta yksi olennainen tapa vahvistaa heikentyneitä perustaitoja olisi yksinkertaisesti järjestää lisää aikaa niiden harjoitteluun.  

Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että ryhmäkoot pysyvät maltillisina. Oppimisen ja opettamisen kannalta keskeistä on mahdollisuus riittävän yksilölliseen ja kiireettömään kohtaamiseen. Ylisuurissa ryhmissä oppimistulokset tutkitusti heikkenevät.  

Yhteiskunta ja oppilaiden lähtökohdat ja tuen tarpeet muuttuvat, eikä menneisyyteen ole paluuta. Nyt onkin tehtävä todellinen paluu tulevaisuuteen, luotettava ja sijoitettava siihen, että sivistys ja osaaminen kantavat ja kannattavat vaikeinakin aikoina ja luovat myös tulevan kestävän kasvun ja hyvinvoinnin eväät. 

Kirjoitus on julkaistu alun perin yliökirjoituksena Satakunnan Kansassa maailman opettajien päivänä 5.10.2022.

Sujuvaa arkea ja kestävää kasvua

Poriin palannut kiekkotähti Jesse Joensuu totesi taannoin lehtihaastattelussa (SK 9.4.): ”Nyt kun olemme täällä hetken olleet, tuntuu ihan hullulta, ettei Poriin muuta enempää porukkaa. Täällä on niin paljon halvempi elää ja kaikki tarvittava löytyy.” Joensuu osuu tarkasti maaliin myös kaukalon ulkopuolella; väestökehitykseen vaikuttaminen on Porin ja koko Satakunnan kohtalonkysymys.

Viime viikolla kaupunginvaltuustossa hyväksyttiin Porin uusi strategia vuoteen 2030. Siinä määritellään ne kantavat ideat, joihin pitkäjänteinen päätöksenteko nojaa, ja se tulevaisuuden suunta, jota kohden kaiken toiminnan tulisi kurkottaa. Haluamme olla sujuvan arjen ja kestävän kasvun kotikaupunki.

Visio Porista kasvun kaupunkina on rohkea – ja samalla oikea. Strategian kolme painopistettä kasvava Pori, osaava Pori ja hyvinvoiva Pori ovat toisiaan tukevia ja keskinäisriippuvaisia.  Yhdelläkään osa-alueella ei pidemmän päälle menesty, ellei onnistu kohtuullisesti niillä kaikilla.

T-Median äskettäisessä vetovoimatutkimuksessa Pori sijoittui kymmenen suurimman kaupungin joukossa kahdeksanneksi. Kaupungit saivat keskimäärin parhaan arvion sijainnistaan, palveluistaan ja elinvoimastaan. Sijaintimme kartalla on pysyvää sorttia, mutta toimivien liikenneyhteyksien merkitys on strategiassa selkeästi tunnistettu ja tunnustettu. Porilla on myös aito mahdollisuus olla vihreän siirtymän ja kiertotalouden menestyjä. Eri vaiheissaan etenevät ja vireillä olevat satojen miljoonien investoinnit biojalostamo, vanadiinilaitos ja Tahkoluodon merituulipuiston laajennus antavat uskoa onnistumiseen.

Tuotamme kaikki keskeiset palvelumme kustannustehokkaasti, eikä niiden laatua ole veto- ja pitovoimaa tavoittelevassa kaupungissa varaa romuttaa. Kuntien palvelut kohdistuvat jatkossa pitkälti lapsiin ja nuoriin, ja se onneksi myös näkyy vahvasti tavoitteissamme. Pori haluaa olla lasten ja nuorten kaupunki, joka tarjoaa laadukasta koulutusta varhaiskasvatuksesta omaan yliopistoon asti.  Tämän tavoitteen toteutumisesta versoisi mittaamattoman paljon hyvää.

Kaupunkien vetovoiman tärkeimpinä osa-alueina T-Median selvityksessä korostuivat yhteisöllisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät tekijät. Näiden osalta on käännettävä katse strategian arvoihin. Kokemus Porista on paljolti kiinni myös siitä, miten hyvin me kaupungin päättäjinä, virkamiehinä ja asukkaina teemme strategiaan valitsemiamme avoimuuden, rakkauden ja rohkeuden arvoja todeksi.  

Kirjoitus on julkaistu alun perin kolumnina Satakunnan Viikossa 20.4.2022.