Hyvinvoinnin seuraava askel

Päättymätön riemu kuvaa tulevaisuutta, jossa on olemassa niin koukuttavaa viihdettä, että se saa ihmisen menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun. Yritykset parantaa tuskaista oloa helpolla ja nopealla mielihyvällä johtavat kirjassa vain tuskan syvenemiseen. David Foster Wallacen vaikeatajuinen klassikkoteos ei tarkoituksellisesti kerro meidän aikakaudestamme älypuhelimineen ja TikTokeineen, mutta piirtää siitä kuitenkin pelottavan tarkkanäköisen kuvan.

Tässä ajassa on jotain, mikä helposti rikkoo hauraan ihmisen. Pää ei niin vain kestä loputonta informaatiotulvaa, viihteen vankilaa tai syyllisyyttä maapallon kantokyvyn ylittävästä elämäntavasta ja pelkoa sen seurauksista. Teknologia on helpottanut arkea niin paljon, että siitä on tullut paradoksaalisesti ahdistavan vaikeaa. Ongelmat näkyvät kaikkialla ympärillämme. Vuosittain uutisoidaan, että olemme maailman onnellisin kansa. Silti yli puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Aikuisenkin on usein vaikea tehdä omaa hyvinvointiaan tukevia valintoja, mutta lapselle ja nuorelle itsehillintä ja oman toiminnan ohjaus on vielä huomattavasti mutkikkaampaa. Huoli on ollut olemassa jo pitkään, mutta tuntuu siltä, että vasta viimeisimmän vuoden aikana padot ovat julkisessa keskustelussa todella murtuneet ja psyykkisen ja fyysisen pahoinvoinnin mittakaava tunkeutunut koko kansan tietoisuuteen.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi toki hyvin, mutta tukea tarvitaan koko ajan enemmän. Yksi hätkähdyttävä ja vaikutuksiltaan laaja kysymys on lasten ja nuorten liikkumattomuus. Esimerkiksi Porissa on aidosti tehty paljon ansiokasta työtä liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi ja liikkumaan innostamiseksi. Silti vuoden 2022 hyvinvointiraportti kertoo, että koulussa tehtyjen move-mittausten perusteella yli 40 % porilaisista nuorista fyysinen kunto on sellainen, että heillä voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista.

Tarvitsemme monia suuria yhteiskunnallisia kehitysaskeleita tukemaan tasapainoisemman elämän ja kohtuuden hyveen tavoittelua, mutta aloitetaan yhdestä yksinkertaisesta muutoksesta: Liikunnan määrällä on niin selvä myönteinen yhteys masennus- ja ahdistusoireiden vähenemiseen ja parempiin oppimistuloksiin, että meidän on koko valtakunnassa luotava monipuolisten liikuntamahdollisuuksien lisäksi entistä enemmän myös välttämättömyyksiä liikkua ja lisättävä liikuntatuntien määrää perusopetuksessa tuntuvasti.

Kirjoitus on julkaistu alun perin kolumnina Satakunnan Viikossa 14.6.2023. 

 

   

 

Tilinpäätöspuheenvuoro

Kun puolitoista vuotta sitten marraskuussa yksissä tuumin hyväksyimme vuoden 2022 talousarvion, kokoonnuimme vielä terveysturvallisuussyistä Satakunnan ammattikorkeakoulun tiloissa. Näimme vuoden 2022 ennen kaikkea merkittävänä siirtymävuotena kohti uudenlaista kuntaa. Ajattelimme myös, että joudumme varautumaan koronan aiheuttaman hoito- ja palveluvelan purkautumiseen.   

Talousarviossa tavoiteltu tilikauden tulos oli 6,3 miljoonaa euroa alijäämäinen. Perusturvan osalta talous ylittyi lopulta vain 4,5 miljoonalla eurolla, pahempaakin saattoi pelätä, mutta vuosi toi tullessaan tragedioita ja vaikeuksia, joita emme vielä tuolloin saattaneet kuvitella: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, syntyi energiakriisi, korkotaso ja inflaatio ponnahtivat lukemiin, joihin emme ole lähimenneisyydessä tottuneet. Sen, että tilikauden tulos on lopulta 7,8 miljoonaa euroa alijäämäinen, ei pitäisi olla kaiken tapahtuneen jälkeen kovin suuri järkytys. Tyytyväisyyteen se ei toki aihetta anna.  

Kuten arviointikertomuksesta kävi havainnollisesti ilmi, Pori ei 12 suuren vertailukaupungin talouskilvassa pääse mitalisijoille, vaan jää pikemminkin häntäpäähän. Ihmekös tuo? Vaikka toimialamme tuottavat asukkaille palveluja hyvin kustannustehokkaasti, esimerkiksi  Porin väestön ikärakenne, oman yliopiston puuttuminen ja haasteelliset liikenneyhteydet tuottavat meille moneen muuhun suureen kaupunkiin verrattuna hyvin vaikean lähtöasetelman taloudellisen kukoistuksen tavoitteluun. Elämän kovuuden parkuminen ei silti auta. Itse meidän on puurolusikkaamme puhallettava ja itse toimeen tartuttava.   

Onneksi tässä kaupungissa tapahtuu myös paljon rohkaisevia ja tulevaisuudenuskoa lisääviä asioita. Alueella on käynnissä ja suunnitteilla mittavia infrainvestointihankkeita, ja Meri-Porissa on vireillä miljardiluokan teolliset investoinnit. Kaupungillamme on kaikki mahdollisuudet olla vihreän siirtymän suuri voittaja.   

Kuntamarkkinoinnin osalta vuosi oli Porisuhdeneuvojineen jättimenestys. Pori kiinnostaa niin yrityksiä kuin muuttajia: kokonaisnettomuutto oli suurin sitten vuoden 1980, ja uusia ihmisiähän me tänne tarvitsemme.  

Teemme kaikkemme lisätäksemme verotuloja, mutta suuretkaan investoinnit ja niiden tuoma työpaikkojen lisäys eivät tuo nopeaa taloudellista täyskäännöstä, vaan vaikutukset syntyvät viiveellä. Tulopuolen kasvattamiseksi on tarkasteltava pikaisesti muitakin keinoja. Tulisiko konserniyhtiöistä tulouttaa enemmän peruskaupungin talouden vahvistamiseksi?     

Mitä voimme tehdä menojen hillitsemiseksi - heikentämättä kuntalaisten palveluita ja sitä myöten kaupungin veto- ja pitovoimaa? Porissa on tehty monia hyviä asioita henkilöstön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta vuonna 2022 sairauspoissaolokustannukset olivat edelleen verrokkiorganisaatioihin nähden korkeat. Henkilöstöraportti kertoo, että EK:n  laskentamallin mukaan laskettuna  sairauspoissaolopäivistä aiheutui välilliset kustannukset huomioiden noin 49 M€ kulut. Pysyvistä ja määräaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvat työkyvyttömyyseläkekustannukset olivat noin 2,7 M€. Jos löydämme uusia keinoja sairauspoissaolojen vähentämiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen, kaikki voittavat.   

Suuri potentiaali ja toisaalta epäonnistuessaan suuri riski kätkeytyy myös työllisyydenhoitoon, joka siirtyy kokonaan kuntien vastuulle 2025. Viime vuonna maksoimme työmarkkinatuen kuntaosuuksia eli niin sanottuja sakkomaksuja noin kuusi miljoonaa euroa.   

Investointibudjettimme on ollut korkea, mutta hyvästä syystä: Uudet koulu- ja päiväkotirakennukset ovat välttämättömiä ja takaavat lapsillemme terveelliset ja turvalliset oppimistilat. On myös ollut tarkasti harkittu ja laskettu valinta, että rakennamme omaan taseeseen.   

Nyt korot ovat kohonneet ja kunnan taloudellinen volyymi soteuudistuksen myötä pienentynyt. Investointien kohdalla on varmasti pohdittava yhä useammin ei vain sitä, mikä on tärkeää, vaan mikä on tärkeintä. 

 Olemme yhdessä luoneet ja hyväksyneet kaupungille strategian vuoteen 2030, kestävää kasvua ja sujuvaa arkea tavoittelevan. Talouden tasapainottaminen olisi helppoa, jos välittäisi vain numeroista ja unohtaisi sen, että kunta on oikeasti olemassa tuottaakseen asukkailleen palveluita, tasa-arvoisia ja laadukkaita sellaisia.   

Talouden tasapainottaminen siten, että se on sopusoinnussa strategiamme ja valtuustosopimuksemme kanssa, on vaikeaa, mutta aidosti tavoittelemisen arvoista. Sitä ei voi kukaan henkilö tai mikään ryhmä tässä salissa saavuttaa yksinään. Voimme onnistua siinä vain yhdessä.     

Porin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on valmis hyväksymään tilinpäätöksen ja myöntämään vastuunalaisille vastuuvapauden. 

Teksti on kirjallinen versio Porin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuorosta, jonka pidin kaupunginvaltuustossa 22.5.2023.

Ensin on henki

Kun saavun Pasilaan, palaan mielessäni vuoden taaksepäin. Toukokuussa 2022 OAJ:n uusi valtuusto aloitti nelivuotiskautensa. Vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon: järjestö on valinnut uuden puheenjohtajan ja kaksi uutta varapuheenjohtajaa, kunta-ala on saanut historiallisen palkkaohjelman ja OAJ:lle tärkeät kysymykset ovat puhuttaneet vahvasti eduskuntavaaleissa.

Tuntuu kuitenkin siltä, että juuri nyt, kolmannessa kokouksessaan, tämä valtuusto on tienristeyksessä. Aloitamme työpajatyöskentelyssä uuden strategian, järjestön tärkeimmän asiakirjan, valmistelun, ja teemme päätöksiä myös muutamista sellaisista asioista, joiden ratkaiseminen on aiemmin osoittautunut vaikeaksi.

Millainen on juuri tämän kokouksen tunnelma? Säilyykö se hyvänä myös niissä tilanteissa, joihin tiedämme kytkeytyvän paljon jännitteitä?

Toisena kokouspäivänä valtuusto käyttää perinteisesti paljon aikaa ajankohtaisten edunvalvonta- ja järjestöasioiden käsittelyyn. Tällöin valtuutetuilla on lavea mahdollisuus nostaa esiin tärkeäksi kokemiaan opetusalan asioita. Pitkässä puheenvuorojen virrassa yllättävät aloituslauseet, elävät esimerkit, omaperäiset sanavalinnat ja hersyvä huumori ovat valttia. Parhaat retoriikan taitajat erottuvat joukosta, ja heidän puheitaan osaa jo odottaa erityisellä innolla.

Torstai on toivoa täynnä - eikä turhaan. Opiskelijoiden äänivaltainen edustus valtuustossa ja hallituksessa hyväksytään yksimielisesti. Kokousväki taputtaa seisaallaan. Päätöksessä on kyse paljon enemmästä kuin sääntömuutoksen teksti kertoo: se on uudistumisen ja tulevaisuuteen suuntaamisen symboli. Kaikki muutkin asiakohdat ratkaistaan rakentavasti ja hyvässä hengessä. Kokouspäivä kestää pitkään, mutta salista voi lopulta poistua hyvin tyytyväisenä kohti vapaamuotoisempaa iltaohjelmaa.

Epämuodolliset kohtaamiset illallisilla ja kahvitauoilla ovat valtuustossa tärkeitä. Niissä syntyy uusia tuttavuuksia, yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. Arvostan kollegoissa heittäytymistä ja huumoria, ja siksi eri alueiden illallisesitykset kuuluvat mielestäni valtuuston parhaisiin perinteisiin. Viime syksynä oli meidän satakuntalaisten vuoro valistaa kollegoita siitä, miten selvitään Suomi-Areenasta. Tällä kertaa kantahämäläiset ja päijäthämäläiset saivat kokousväen bingoilemalla iloiseksi ja onnelliseksi.

Vaikka tässä valtuustossa asiat tuntuvat luistavan, uskon, että jokaisen päättäjän matkalle osuu myös turhautumisen tunteita, ehkä suuriakin. Meidän on ymmärrettävä, että tässä muuten niin nopeatempoisessa yhteiskunnassa demokratia on luonteeltaan hidasta ja vaikeaa. Pitkä ja perusteellinenkin valmistelu ja ratkaisujen etsintä johtavat välillä umpikujaan.

Meidän on samaan aikaan hyväksyttävä demokratian vaikeus ja toisaalta sinnikkäästi vaadittava itseltämme ratkaisukykyä. Emme ole Pasilan tanssiva kongressi, vaan pystymme tekemään päätöksiä ja liikuttamaan järjestöä eteenpäin, joskus hitaammin, joskus pyrähdyksin.

Kun perjantaina talsin Akavatalon ovesta auringonpaisteeseen ja pohdin päättynyttä kokousta, palaan erityisesti keskiviikkona meille puhuneen psykologi Ilona Rauhalan ajatuksiin keskinäisestä luottamuksesta ja arvostuksesta. Vain niiden varaan voi rakentaa jotain kestävää. Ensin on henki. Sen jälkeen syntyy liike - yhdessä eteenpäin!

Kirjoitus on julkaistu alun perin blogitekstinä OAJ:n verkkosivuilla 16.5.2023.