Hyvinvoinnin seuraava askel

Päättymätön riemu kuvaa tulevaisuutta, jossa on olemassa niin koukuttavaa viihdettä, että se saa ihmisen menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun. Yritykset parantaa tuskaista oloa helpolla ja nopealla mielihyvällä johtavat kirjassa vain tuskan syvenemiseen. David Foster Wallacen vaikeatajuinen klassikkoteos ei tarkoituksellisesti kerro meidän aikakaudestamme älypuhelimineen ja TikTokeineen, mutta piirtää siitä kuitenkin pelottavan tarkkanäköisen kuvan.

Tässä ajassa on jotain, mikä helposti rikkoo hauraan ihmisen. Pää ei niin vain kestä loputonta informaatiotulvaa, viihteen vankilaa tai syyllisyyttä maapallon kantokyvyn ylittävästä elämäntavasta ja pelkoa sen seurauksista. Teknologia on helpottanut arkea niin paljon, että siitä on tullut paradoksaalisesti ahdistavan vaikeaa. Ongelmat näkyvät kaikkialla ympärillämme. Vuosittain uutisoidaan, että olemme maailman onnellisin kansa. Silti yli puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Aikuisenkin on usein vaikea tehdä omaa hyvinvointiaan tukevia valintoja, mutta lapselle ja nuorelle itsehillintä ja oman toiminnan ohjaus on vielä huomattavasti mutkikkaampaa. Huoli on ollut olemassa jo pitkään, mutta tuntuu siltä, että vasta viimeisimmän vuoden aikana padot ovat julkisessa keskustelussa todella murtuneet ja psyykkisen ja fyysisen pahoinvoinnin mittakaava tunkeutunut koko kansan tietoisuuteen.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi toki hyvin, mutta tukea tarvitaan koko ajan enemmän. Yksi hätkähdyttävä ja vaikutuksiltaan laaja kysymys on lasten ja nuorten liikkumattomuus. Esimerkiksi Porissa on aidosti tehty paljon ansiokasta työtä liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi ja liikkumaan innostamiseksi. Silti vuoden 2022 hyvinvointiraportti kertoo, että koulussa tehtyjen move-mittausten perusteella yli 40 % porilaisista nuorista fyysinen kunto on sellainen, että heillä voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista.

Tarvitsemme monia suuria yhteiskunnallisia kehitysaskeleita tukemaan tasapainoisemman elämän ja kohtuuden hyveen tavoittelua, mutta aloitetaan yhdestä yksinkertaisesta muutoksesta: Liikunnan määrällä on niin selvä myönteinen yhteys masennus- ja ahdistusoireiden vähenemiseen ja parempiin oppimistuloksiin, että meidän on koko valtakunnassa luotava monipuolisten liikuntamahdollisuuksien lisäksi entistä enemmän myös välttämättömyyksiä liikkua ja lisättävä liikuntatuntien määrää perusopetuksessa tuntuvasti.

Kirjoitus on julkaistu alun perin kolumnina Satakunnan Viikossa 14.6.2023.