Satakunnan tulevaisuus kasvaa perheissä

Julkinen keskustelu Satakunnan hyvinvointialueesta on keskittynyt viime aikoina vahvasti palveluverkkoon esitettyihin muutoksiin, erityisesti fyysisten toimipisteiden sijaintiin. Kun valokeila on yhtäällä, se on poissa toisaalta. Toivoisin puhuttavan enemmän myös tulevaisuuden todellisista palvelutarpeista, palveluiden sisällöstä ja niiden kehittämisestä. Erityisesti nyt on kiinnitettävä huomiota lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tulevaisuuteen, sillä valtakunnallisestikin monet merkit viittaavat eriytymiskehityksen lisääntymiseen ja vaikeuksien kasautumiseen.

Esimerkiksi tänä syksynä julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kysely piirtää Suomesta, pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, karun kuvan: pienituloisissa perheissä 14 % lapsista kokee, että perheellä ei ole riittävästi ruokaa, 30 % on joutunut lopettamaan harrastuksen, yli puolet kokee mielenterveytensä huonoksi ja elämän epävakaaksi.

Olemme sitoutuneet kansalliseen tavoitteeseen vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Kuin vastaiskuna tälle pyrkimykselle hallitusohjelma vaikeuttaa pienituloisten perheiden tilannetta monin eri keinoin: työttömyysturvaa ja asumistukea heikentämällä ja indeksejä jäädyttämällä. Yhä useampi tulee sysätyksi toimeentulotuelle, mikä puolestaan tutkitusti kasvattaa terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia.

SDP:n vaihtoehtobudjetti osoittaa, että edellä kuvatut leikkaukset eivät ole välttämättömyyksiä, vaan valintoja. SDP:n valinnoilla olisi mahdollista jättää sosiaaliturvan heikentäminen ja nuorten tulevaisuudesta leikkaaminen tekemättä, vahvistaa sosiaali- ja terveyspalveluita ja silti velkaantua yli miljoona euroa päivässä vähemmän kuin hallituksen esityksessä.

Tosiasia kuitenkin on, että joudumme tällä hetkellä sopeutumaan kaikilla hyvinvointialueilla äärimmäisen tiukkaan rahoitukseen. Kunnissa päättäjät ovat sekä meno- että tulopäättäjiä, mutta hyvinvointialueella tuloihin ei voi vaikuttaa juuri lainkaan. Tarvitaan siis erityisen viisasta resurssien käyttöä ja kehittävää otetta.

Lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi on näkynyt Satakunnassakin niin lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelun avohuollon tukea saavien kuin huostaanottojenkin lisääntymisenä. Tavoitteena onkin nyt kehittää koko hyvinvointialueella perhekeskustoimintamallia, jotta apua pystyttäisiin antamaan entistä helpommin ja vaikuttavammin ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Perhekeskukset tekevät myös aktiivista yhteistyötä esimerkiksi kuntien sivistyspalvelujen, järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Lisäksi tiimityöskentelyyn nojautuva, hyväksi havaittu systeeminen työote halutaan laajentaa ja juurruttaa kaikille lastensuojelun osa-alueille.  

Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden arvokasta kehittämistyötä on syytä pitää esillä ja tukea kaikin tavoin, sillä epäonnistumiseen meillä ei ole varaa inhimillisesti eikä taloudellisesti. Väestöltään vähenevän Satakunnan tulevaisuus kasvaa perheissä.

Kirjoitus on julkaistu 13.12. Satakunnan hyvinvointialueen SDP:n aluevaltuustoryhmän julkaisussa, joka jaetaan koteihin Satakunnan Viikon mukana.