Terveistä toimitiloista ei voi tinkiä

Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi tammikuun alussa Harjavallalle huomautuksen, koska kaupunki ei ollut reagoinut riittävällä tavalla Keskustan alakoulun sisäilmaongelmiin. Henkilökunta ja oppilaat olivat oirehtineet jo vuosia, mutta asiaan tartuttiin kovin hitaasti ja riittämättömin keinoin. Oppilaiden ja henkilökunnan terveys vaarantui.

Aluehallintoviraston asiakirja on syytä lukea hiirenkorville kautta maan, sillä kertomukset julkisten rakennusten pitkään jatkuneista sisäilmaongelmista ovat kovin tavallisia, aivan liian tavallisia, moneen kertaan eri puolilla Suomea koettuja. Varsinkin koulurakennusten tila on surullinen: Yleisradion viimevuotisen kyselyn mukaan noin neljänneksessä kouluista on tai on ollut kosteus- tai homeongelmia ja noin puolessa jonkinlaisia sisäilmaongelmia. Huono sisäilma heikentää tutkitusti oppimistuloksia ja lisää poissaoloja. Vielä traagisempaa on kuitenkin se, että osa kosteus- ja homevaurioisissa rakennuksissa työskentelevistä ja opiskelevista sairastuu vakavasti ja pitkäaikaisesti.

Kunnallisten rakennusten korjausvelka eli tekemättömien korjausten ja huoltotoimenpiteiden arvo on kaiken kaikkiaan massiivinen, ympäristöministeriön arvion mukaan yli viisi miljardia euroa. Korjausvelka kasvaa, koska ennakoivaan kunnossapitoon ja varhaiseen ongelmiin puuttumiseen ei ole panostettu riittävästi. Kiinteistöjen suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä ylläpidolla olisi vältetty ja voidaan tulevaisuudessa välttää monet kalliit remontit ja peruuttamattomat terveyshaitat.

Kaikissa kunnissa olisi viimeistään nyt syytä tehdä rehellinen ja avoin kartoitus kiinteistöjen kunnosta. Mitkä rakennukset poistetaan käytöstä? Mitkä voidaan korjata ja mihin hintaan? Sote-uudistus vie kuntien tuloista yli puolet, mutta jättää velat kunnille. Suurten investointien tekeminen hankaloituu. Siksi remonttien vauhdittamiseksi tarvittaisiin ainakin osittain myös valtion leveämpiä hartioita ja ohjaavaa kättä, kansallista korjausohjelmaa.

Kituliaan talouskasvun ja korkean työttömyyden aikana on äärimmäisen järkevää elvyttää taloutta aikaistamalla välttämättömiä korjausinvestointeja. Hyvinvoivat ihmiset hyväkuntoisissa rakennuksissa kiittävät ja tuottavat runsain mitoin myös taloudellista hyvää. Nyt on vain lakattava lykkäämästä sitä, minkä kuitenkin löydämme edestämme.

Ehdotukset valtakunnallisista korjausrakentamisohjelmista on tähän saakka torjuttu, mutta mitään järkevää ei ole tarjottu tilalle. Miten korjausvelasta siis päästään eroon? Lakaistaan ongelmat maton alle ja toivotaan parasta -menetelmä on jo ainakin punnittu ja köykäiseksi havaittu. Se ei saa kelvata ratkaisuksi missään eikä kenellekään.