Tasa-arvoinen koulutus tarvitsee puolustajia

Vaikka olen opiskellut poliittista historiaa ja seurannut yhteiskunnallisia asioita aina aktiivisesti, en ole halunnut hakeutua mukaan poliittiseen toimintaan. On paljon rattoisampaa olla kriittinen tarkkailija kuin kritiikin kohde.

Viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin saanut minut muuttamaan mieleni ja ryhtymään SDP:n kuntavaaliehdokkaaksi. Erityisesti minua huolestuttaa köyhyyden, osattomuuden ja heikon koulutustason aiempaa voimakkaampi periytyminen.

Suomen suurimpia hienouksia on ollut se, että tasa-arvoinen koulutus on tarjonnut vaatimattomastakin taustasta tuleville ihmisille aidon mahdollisuuden nousta uusiin korkeuksiin. Kahden vähävaraisen kuuron pojasta on tullut kansanedustaja, talonmiehen tytär on väitellyt tohtoriksi. Sen on oltava mahdollista myös tulevaisuudessa.

Eriarvoistumisen vastaiset toimet ovat tehokkaimmillaan, kun niitä tehdään ihmisen elämän varhaisvaiheessa. On aloitettava päiväkodeista ja kouluista, sillä kunnon koulutus on edelleen paras lääke työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Se on erinomainen pitkäjänteinen sijoituskohde ja erittäin huono leikkauskohde. Suomalainen työvoima ei koskaan voi olla maailman halvinta, mutta se voi olla maailman osaavinta.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee hyväkuntoisen koulu- tai päiväkotirakennuksen.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee kohtuullisen kokoisen ryhmän ja riittävän oppimisen tuen.

Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee REILUN mahdollisuuden saavuttaa täyden potentiaalinsa.

Koulutuksesta tulee sote-uudistuksen jälkeen kuntien suurin toimiala. Se tarvitsee lisää puolestapuhujia: meitä tavallisia maltillisia ja asioihin perehtyviä ihmisiä – sinua ja minua. Siksi lähden ehdolle. Siksi en voi olla lähtemättä.