Valopilkkuja syrjäytymistilastojen synkkyyteen

Syrjäytymisestä on kirjoitettu viime aikoina paljon, erityisesti sen jälkeen, kun syrjäytyminen määriteltiin sisäisen turvallisuuden strategiassa Suomen suurimmaksi turvallisuusuhaksi.

Syrjäytyneitä on aiheeseen erikoistuneen Me-säätiön mukaan nyt lähes 69 000. Tragedia on ennen kaikkea inhimillinen, mutta toki myös taloudellinen. Sitran tutkija Ari Hilli arvioi syrjäytymisen maksavan yhteiskunnalle vuodessa noin 1,4 miljardia euroa.  Syrjäytyneiden hätä ei ilmeisesti ole vielä toden teolla näkynyt enemmistön arjessa, sillä aito kriisitietoisuus on näyttänyt puuttuvan.

Huoli on kyllä kuulunut yhteiskunnan ylimpienkin kerrosten puheissa, mutta näkynyt huonosti valtakunnallisissa käytännön ratkaisuissa. Kauniit sanat ja kylmät numerot ovat ristiriidassa, kun katsoo, miten paljon lasten ja nuorten peruspalveluista on viime vuosina leikattu rahoitusta.

On tietenkin tunnustettava, että syrjäytyminen on erittäin moniulotteinen ja vaikea ongelma. Siihen ei varmasti ole helppoa kokonaisratkaisua. Koulutuksen puutteen yhteys syrjäytymiseen on kuitenkin niin ilmeinen, että jo pelkillä koulutussektoriin kohdistuvilla tukitoimenpiteillä voi saada paljon hyvää aikaan. Tästä on myös tuoretta tutkimusnäyttöä.

Helsingin kaupunki on jakanut jo vuosia erityistä lisärahoitusta kouluille, joiden alueella asuu paljon heikosti koulutettuja, vähätuloisia ja maahanmuuttajia. Rahat on käytetty pääasiassa lisähenkilöstön palkkaamiseen. Täten oppilailla on ollut mahdollisuus saada enemmän henkilökohtaista huomiota ja tukea. VATT:n tutkimuksesta käy selkeästi ilmi, että maltillisen, sadoissa euroissa oppilasta kohden laskettavan erityisrahoituksen myötä entistä huomattavasti useampi nuori on selvinnyt haastavasta nivelvaiheesta kunnialla ja siirtynyt yläkoulusta suoraan toisen asteen opintoihin. Tällä valtuustokaudella Helsinki aikookin lisätä koulujen erityisrahoitusta entisestään.

Myös oma kotikaupunkini etenee selkeästi oikeaan suuntaan. Pori-sopimus on iso voitto lapsille ja nuorille: Subjektiivinen päivähoito-oikeus luvataan kaikille lapsille. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ei kasvateta. Koulujen tuntikehyksiä voidaan parantaa, mutta niitä ei enää leikata. Harrastepassien käyttöä laajennetaan. Lisäksi täälläkin aiotaan laatia varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja lukiokoulutukseen uusi rahoitusmalli, joka huomioi entistä paremmin erilaiset asuinalueet ja oppilaiden erityistarpeet.

Edward O. Wilsonia vapaasti mukaillen olemme pohjimmiltamme kivikautisia olentoja, vaikka meillä on käytössämme jumalainen teknologia. Mikään määrä digitaalisia palveluita tai sosiaalista mediaa tuskin voi korvata aitoa läsnäoloa, silmästä silmään kohtaamista, vierellä kulkemista, tukea ja kannustusta. Erityisen merkityksellistä tämä riittävän kiireettömästi tapahtuva kanssakäyminen on niille, joiden ongelmat ovat vaarassa kasautua.