Virkamiehellä
on sananvapaus. Hänellä on toisaalta myös velvollisuus olla lojaali
työnantajaansa kohtaan. Toisinaan näiden kahden seikan keskinäisestä
painoarvosta syntyy kiistaa. Aika ajoin työnantajaansa koskeviin asioihin kriittisesti
kantaa ottaneet julkisen sektorin työntekijät ovat jopa saaneet esimiehiltään varoituksia
ja tehneet sen jälkeen eduskunnan oikeusasiamiehelle kanteluita sananvapauden
loukkauksista.
Viimeisin
linjanveto sananvapauden ja lojaalisuusvelvoitteen suhteesta on helmikuun
lopulta, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen Mikko Sarja antoi huolellisesti
punnitun ratkaisunsa kiintoisaan tapaukseen, jossa kaupunki oli antanut lukion
rehtorille kirjallisen varoituksen esimiestensä luottamuksen pettämisestä. Kaupungin
mukaan rehtori oli lähettänyt sivistyslautakunnalle omavaltaisen kutsun keskustelutilaisuuteen
vastoin esimiehensä ohjeita, käyttäytynyt epäasiallisesti infotilaisuudessa ja
lähettänyt esimiestensä ohi kirjelmän laajalle joukolle päättäjiä. Kaikki
mainitut toimet liittyivät siihen, että rehtori vastusti kahden lukion
yhdistämistä ja halusi tuoda näkemyksensä esiin.
Ratkaisuasiakirjan
tapahtumakuvauksista löytyy monia sellaisia seikkoja, joiden perusteella lukija
saattaa hyvinkin arvioida, ettei rehtori ole kaikissa tilanteissa toiminut kovinkaan
fiksulla ja hillityllä tavalla. Siitä huolimatta Mikko Sarja katsoi, että sananvapauden
käytöstä annettu varoitus oli Suomen perustuslain ja Euroopan
ihmisoikeussopimusten vastainen. Sivistysjohtaja sai täten huomautuksen
rehtorin sananvapauden loukkaamisesta.
En varmasti
kehottaisi ketään toimimaan aivan siten kuin edellä mainitun tapauksen rehtori.
Niin julkisen sektorin työntekijöiden kuin työnantajan edustajienkin olisi kuitenkin
hyvä tutustua sekä tähän että eduskunnan oikeusasiamiehen aiempiin sananvapauden
rajoja koskeviin ratkaisuihin. Sananvapaus on perusoikeus eikä
lojaalisuusvelvoite ole sen kanssa lainsäädännöllisesti lainkaan
yhteismitallinen. Yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin kantaa ottavat
nauttivat vieläpä korotetusta sananvapauden suojasta.
Julkisen
sektorin työntekijöiden entistä rohkeampi sananvapauden käyttö omaa
toimialaansa käsittelevissä keskusteluissa olisi yleisesti ottaen hedelmällinen
kehityssuunta: hyviä ideoita, työhyvinvointia ja onnistuneita päätöksiä syntyy
siellä, missä kannustetaan aitoon osallistumiseen ja ajatusten haastamiseen.
Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei ajattele kovin syvällisesti.
Asiallisen,
sivistyneen ja moniulotteisen julkisen keskustelun käyminen on osa avoimen
yhteiskunnan kovaa ydintä. Sen piiristä
ei pidä kestämättömin perustein sulkea pois ketään, ei varsinkaan alansa
asiantuntijoita. Yhdyn lämpimästi vanhaan sanontaan: sananvapaus kuluu vain
silloin, kun sitä ei käytetä.
Teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena Satakunnan Kansassa 19.3.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti