Sananvapaus kuluu vain silloin, kun sitä ei käytetä

Virkamiehellä on sananvapaus. Hänellä on toisaalta myös velvollisuus olla lojaali työnantajaansa kohtaan. Toisinaan näiden kahden seikan keskinäisestä painoarvosta syntyy kiistaa. Aika ajoin työnantajaansa koskeviin asioihin kriittisesti kantaa ottaneet julkisen sektorin työntekijät ovat jopa saaneet esimiehiltään varoituksia ja tehneet sen jälkeen eduskunnan oikeusasiamiehelle kanteluita sananvapauden loukkauksista.

Viimeisin linjanveto sananvapauden ja lojaalisuusvelvoitteen suhteesta on helmikuun lopulta, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen Mikko Sarja antoi huolellisesti punnitun ratkaisunsa kiintoisaan tapaukseen, jossa kaupunki oli antanut lukion rehtorille kirjallisen varoituksen esimiestensä luottamuksen pettämisestä. Kaupungin mukaan rehtori oli lähettänyt sivistyslautakunnalle omavaltaisen kutsun keskustelutilaisuuteen vastoin esimiehensä ohjeita, käyttäytynyt epäasiallisesti infotilaisuudessa ja lähettänyt esimiestensä ohi kirjelmän laajalle joukolle päättäjiä. Kaikki mainitut toimet liittyivät siihen, että rehtori vastusti kahden lukion yhdistämistä ja halusi tuoda näkemyksensä esiin.

Ratkaisuasiakirjan tapahtumakuvauksista löytyy monia sellaisia seikkoja, joiden perusteella lukija saattaa hyvinkin arvioida, ettei rehtori ole kaikissa tilanteissa toiminut kovinkaan fiksulla ja hillityllä tavalla. Siitä huolimatta Mikko Sarja katsoi, että sananvapauden käytöstä annettu varoitus oli Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimusten vastainen. Sivistysjohtaja sai täten huomautuksen rehtorin sananvapauden loukkaamisesta.

En varmasti kehottaisi ketään toimimaan aivan siten kuin edellä mainitun tapauksen rehtori. Niin julkisen sektorin työntekijöiden kuin työnantajan edustajienkin olisi kuitenkin hyvä tutustua sekä tähän että eduskunnan oikeusasiamiehen aiempiin sananvapauden rajoja koskeviin ratkaisuihin. Sananvapaus on perusoikeus eikä lojaalisuusvelvoite ole sen kanssa lainsäädännöllisesti lainkaan yhteismitallinen. Yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin kantaa ottavat nauttivat vieläpä korotetusta sananvapauden suojasta.

Julkisen sektorin työntekijöiden entistä rohkeampi sananvapauden käyttö omaa toimialaansa käsittelevissä keskusteluissa olisi yleisesti ottaen hedelmällinen kehityssuunta: hyviä ideoita, työhyvinvointia ja onnistuneita päätöksiä syntyy siellä, missä kannustetaan aitoon osallistumiseen ja ajatusten haastamiseen. Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei ajattele kovin syvällisesti.

Asiallisen, sivistyneen ja moniulotteisen julkisen keskustelun käyminen on osa avoimen yhteiskunnan kovaa ydintä.  Sen piiristä ei pidä kestämättömin perustein sulkea pois ketään, ei varsinkaan alansa asiantuntijoita. Yhdyn lämpimästi vanhaan sanontaan: sananvapaus kuluu vain silloin, kun sitä ei käytetä.

Teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena Satakunnan Kansassa 19.3.2019