Kaikkien osallisuus on hyvän yhteiskunnan edellytys

 Näin lapsen oikeuksien päivänä on hyvä hetki tarkastella lasten ja nuorten elämäntilannetta ja tulevaisuudennäkymiä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus asettaa laajoja velvoitteita, joita yksikään valtio tuskin täydellisesti täyttää. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on kiistatta yksi parhaista ja tasa-arvoisimmat eväät elämään antavista yhteiskunnista. Lapsiperheköyhyys ja periytyvä osattomuus ovat kuitenkin tässäkin maassa hyvin vakavia ongelmia.

Pelastakaa Lapset ry:n vuotuinen Lasten ääni -selvitys antaa tärkeää tietoa siitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointi kehittyy. Jo ennen koronapandemiaa Suomessa laskettiin olevan noin 120 000 pienituloisessa perheessä elävää lasta. Lokakuussa julkaistun uusimman Lasten ääni -raportin mukaan 44 % kaikista vastaajista koki, että perheen menojen kattamisessa on vähintään pieniä vaikeuksia. Matalatuloisten perheiden lapsista näin koki jopa 60 %.

Matalatuloisten perheiden lapsista 33 % kertoi, ettei voi osallistua säännölliseen harrastukseen, koska perheellä ei ole siihen varaa, 44 % koki, että hänen perheensä tai hän itse tarvitsevat koronasta johtuvien olosuhteiden myötä apua arjessa selviytymiseen, ja noin joka viides oli joutunut taloudellisesti auttamaan perhettään. Matalatuloisten perheiden lapsista yli kaksi kolmasosaa näki tulevaisuuden huolestuttavana, hyvätuloisten perheiden lapsista hieman yli kolmasosa.

Erityisesti vaikeina aikoina on tärkeää pitää yllä lasten ja nuorten hyvinvointipalveluiden laatua ja luoda toivoa ja tulevaisuudenuskoa. Samalla, kun olemme kamppailleet koronan kourissa, olemme myös yhteiskuntana muistelleet 30 vuotta sitten alkanutta lamaa ja sen pitkäaikaisia vaikutuksia. Niistä kokemuksista on syytä ottaa oppia.

1987 syntynyttä ikäluokkaa on tutkittu tarkasti pitkälle aikuisikään asti. Heidän lapsuuttaan leimasivat lama-ajan suurtyöttömyys ja mittaavat leikkaukset esimerkiksi varhaiskasvatukseen, kouluterveydenhuoltoon ja lapsiperheiden kotipalveluihin. Suurin osa lama-ajan lapsista on toki pärjännyt aikuisena hyvin, mutta huono-osaisuus on merkittävästi kasautunut ja periytynyt.

Lapsiperheköyhyys ja ylisukupolvinen osattomuus ovat aidosti vaikeita ja monitasoisia ongelmia. Niihin ei löydy ratkaisua yhdellä hopealuodilla, sillä niillä on kosketuspinta miltei jokaiseen yhteiskunnan lohkoon.

Selvää kuitenkin on, että suurten uudistusten ja linjanvetojen, niin sote-uudistuksen kuin pitkässä parlamentaarisessa valmistelussa olevan sosiaaliturvauudistuksen tai koulutuspoliittisen selonteonkin ytimessä tulee olla ajatus mahdollisimman eheästä yhteiskunnasta. Vain sellaiset yhteiskunnat, joissa jokaisen perustarpeista huolehditaan, jokaisella on mielekäs rooli ja jokainen voi tuntea itsensä arvokkaaksi, voivat pidemmän päälle menestyä.

 Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansan yliökirjoituksena 20.11.2021.