Kiitollisia kertomuksia hyvinvointivaltiosta

Hyvinvointivaltion rahoituspohja on murentunut. Hyvinvointivaltio passivoi ja pudottaa kannustinloukkuun. Se on ylisäädelty ja tehoton. Puhe hyvinvointivaltiosta on usein puhetta sen ongelmista. Kriittinen tarkastelu on tietenkin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla välttämätöntä. Epäkohtia pitää etsiä, muutostarpeita pohtia, uudistuksia ehdottaa.

Ongelmapuheesta ja taloudellisista haasteista huolimatta hyvinvointivaltion perusidea nauttii edelleen kansalaiskyselyissä laajaa luottamusta yli puoluekannatusrajojen. Lisäksi hyvinvointipolitiikan onnistumiset tulevat esiin mitä moninaisimmissa kansainvälisissä tilastoissa ja asiantuntijapuheenvuoroissa. Harvemmin kuitenkaan tulee luettua ihan tavallisten suomalaisten omakohtaisia myönteisiä kertomuksia siitä, mitä hyvinvointivaltio heille merkitsee, miten se on toiminut juuri niin kuin pitääkin, tukenut oikealla hetkellä ja auttanut yksilöä nousemaan jaloilleen.

Teatteriohjaaja, kirjailija Aino Kiven hiljattain perustamassa somekampanjassa #EnOlisiTässä kansalaiset kertovat, miten yhteiskunnan tuki on juuri heitä auttanut. Jotkut kampanjan kirjoittajista uskovat, etteivät olisi edes hengissä tai ainakaan työkykyisiä ilman tasokasta julkista terveydenhuoltoa. Moni kiittelee päivähoitoa, ilmaista koulutusta ja opintotukea sekä loistavia kirjastopalveluja. Yksi muistelee löytäneensä taloudellisesti vaikeana aikana avun sosiaalitoimesta, toiselle mielenterveyspalveluiden tuki on ollut ratkaisevan tärkeää.

Oma elämäni on ollut jokseenkin tasaista taivallusta. En ole ollut lähellä kuilun reunaa – kuten useat kampanjaan kirjoittaneista – enkä toisaalta vuoren huipullakaan. Olen silti kovia kokemattomanakin äärimmäisen kiitollinen kaikesta siitä, mitä hyvinvointivaltio on tarjonnut. En olisi tässä sellaisena kuin olen ilman korkeatasoista maksutonta koulutusta, erinomaista terveydenhuoltoa, kirjastoja, kaupunkien liikuntapaikkoja ja lukemattomia muita hyvin hoidettuja julkisia palveluja. Tiedän varsin hyvin, että olen kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen etuoikeutettu yksilö.

Psykologisista kokeista ja ihan arkielämästäkin tiedämme, että ihmisillä on taipumus selittää hyvä menestyksensä omalla erinomaisuudellaan. Vaikeudet taas on houkuttelevaa vierittää muiden syyksi. On ilahduttavaa, jos tämän kampanjan teksteihin tutustuminen sysää lukijan uimaan psykologiseen vastavirtaan – tunnistamaan ja tunnustamaan myös yhteiskunnan rakenteiden merkityksen omien saavutustensa taustalla. Ainakin monien kiitollisuutta huokuvien kertomusten luulisi koskettavan, herättävän myötätuntoa ja muistuttavan siitä, miten erilaiset kortit meille jaetaan syntymässä käteen.

Vanhempien sosioekonominen asema periytyy Suomessakin vahvasti varsinkin tuloluokkien ääripäissä. Hyvinvointivaltio tasoittaa silti kotitaustojen tuottamia eroja paremmin kuin muualla maailmassa. Erityisesti tasa-arvoinen koulutus luo aitoja mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun. Tässä maassa vähävaraisten kuurojen poika voi nousta kansanedustajaksi ja talonmiehen tytär väitellä tohtoriksi. Kuten Stanfordin yliopiston tutkimuksessakin todettiin, amerikkalainen unelma toteutuu parhaiten Suomessa. Pidetään huoli, että näin on myös tulevaisuudessa.