Ajattelun vaiva

Tutkin mielelläni etymologiaa eli sanojen alkuperää. Veijo Meren Sanojen synty (1982) selittää sanan ajatella seuraavasti: ”Ajatella, sanasta ajaa. Ajatteleminen oli jonkin asian takaa ajamista ja tavoittelua, joka tapahtui aivoissa.” Takaa ajamista, tavoittelua, sehän on työlästä touhua!

Määritelmä palautti mieleeni Daniel Kahnemanin menestysteoksen Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Kahnemanin mukaan ihmismieli käyttää ajattelussa kahta erilaista järjestelmää. Järjestelmä 1 on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen. Se toimii automaattisesti ja korkeintaan vähin ponnistuksin. Järjestelmä 2 puolestaan on hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi. Sen käyttö vaatii tarkkaavaisuutta, yritystä ja energiaa.

Järjestelmä 1 tuottaa koko ajan ehdotuksia - esimerkiksi vaikutelmia, intuitioita ja tunteita - järjestelmälle 2. Järjestelmä 2 omaksuu yleensä järjestelmän 1 ehdotukset niitä juurikaan muuttamatta: intuitiot ja vaikutelmat muuttuvat uskomuksiksi, impulssit tahdonalaisiksi toiminnoiksi. Kun tilanne vaikeutuu eikä järjestelmä 1 löydä ongelmaan vastausta, järjestelmä 2, joka normaalisti viihtyy vähän ponnistelua vaativassa valvontatilassa, ottaa ohjat käsiinsä.

Järjestelmä 1 antaa varsin usein riittävän oikeita vastauksia. Näin on oltava. Jokaista arkista asiaa ei voi pitkällisesti puntaroida. Nopean ja pinnallisen ajattelun tuottamat virheet ovat kuitenkin iso ongelma. Suuri osa Kahnemanin kirjasta käsitteleekin intuition vinoutumia, joilla on pahimmillaan merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.

Valitettavasti emme aina osaa tai viitsi kyseenalaistaa intuitioitamme silloinkaan, kun ne johtavat harhaan ja hitaampi looginen pohdinta palauttaisi meidät oikealle tielle.

Alla on yksinkertainen arvoitus. Älä laske tehtävää, vaan vastaa siihen nopeasti ja intuitiivisesti.

Maila ja pallo maksavat 1,10 euroa.

Maila maksaa euron enemmän kuin pallo.

Kuinka paljon pallo maksaa?

Vastaus tulee mieleen salamana: 10 senttiä. Kun miettii vähän tarkemmin tai laskee vaikka paperilla, huomaa vastauksen olevan väärä. Oikea vastaus on 5 senttiä.

Mielenkiintoisinta tässä arvoituksessa on se, että tuhannet amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat ovat vastanneet tähän tehtävään – ja suurin osa heistä väärin! Jopa Harvardin, MIT:n ja Princetonin kaltaisten huippuyliopistojen opiskelijoista yli puolet tyytyi intuitionsa tarjoamaan väärään vastaukseen.

Oletan, että kuka tahansa Harvardiin omilla ansioillaan päässyt kykenee oikeasti halutessaan ratkaisemaan tällaisen tehtävän, mutta kognitiivinen ponnistelu tuntuu niin epämukavalta, että sitä mielellään välttelee, jos mahdollista. Ongelmat löytyvät jostain motivaation, tarkkaavaisuuden tai itsehillinnän alueilta. Valmistuttuaan monet näistä opiskelijoista tekevät monimutkaisia ja tärkeitä päätöksiä. Toivon, että he eivät silloin turvaudu pelkkiin intuitiivisiin ratkaisuihin.

Ajattelun ja itsehillinnän yhteyttä on selvitetty tutkimuksissa monipuolisesti. Tiivistetysti voidaan todeta, että suurempaa itsehillintää osoittaneet ovat pärjänneet paremmin myös älykkyystesteissä.

University of Oregonin tutkimuksessa tarkkaavaisuutta ja itsesäätelyä kehittävillä harjoituksilla myös pystyttiin parantamaan kokeeseen osallistuneiden älykkyystestituloksia.

Harjoittelusta ja intuitiivisen ajattelun ongelmien tiedostamisesta huolimatta omia virheitään on mahdotonta havaita edes lähes täydellisesti. Voimme kuitenkin oppia tarkkailemaan ajattelun vinoutumia toinen toisissamme ja tehdä näin yhteisöinä aiempaa rationaalisempia ratkaisuja.

Elämme ärsyketulvan, mielihalujen nopean tyydytyksen ja multitaskingin aikaa. Ajan henki ei tue pitkäjänteistä, keskittynyttä ajattelua. Haluammeko yhä antaa sille arvoa, harjoitella sitä, raivata sille tilaa ja aikaa?